Rontix




Koiramaista menoa...

Esittely

Heippa!

 

Näiden sivujen ja toiminimen takaa löytyy Tiina Jaakkola, maalta opiskelujen myötä tiensä Turkuun muutaman mutkan kautta löytänyt kahden westien omistaja.

Poikkeuksellisesti tarinani ei ala kuten ylensä; "jo pienestä pitäen meillä on aina ollut kotona koira...", vaan oma koirataustani johtaa mummoni luo. Perheessäni oli allergiaa, joten omaa koiraa ei ollut mahdollista saada. Onneksi mummon luona pääsin telmimään koirien kanssa, etenkin mummon viimeisintä koiraa Osku-russelia saan kiittää terrierien maailman löytämisestä.

 

Osku on hurjan viisas ja oppivainen koira, joskin erittäin tempperamenttinen ja tuo omat haasteensa kotikoirana. Sain harrastaa Oskun kanssa ja opettelin nyppimisen Oskulla 10 vuotta sitten, niinpä turkin hoito ja kynsien leikkuut jäikin vastuulleni, kun oman väen kanssa Osku vei pienestä asti 6-0. Opeteltiin myös jos jotakin temppuja ja Osku olisi halunut olla minun koira. Se mm lähti perääni etsimään minua, jos se laskettiin ulos 2h sisällä vierailustani. Jos se lällätti ihmisiä, eikä antanut kiinni (asui maalla ja sai olla paljon vapaana), yksi nopeimmista tavoista pyydystää se, oli avata autoni ovi ja Osku oli salamana siellä. Ainoa tilanne missä se on minulle murissut, onkin se, kun nostin sitä pois autosta...

 

Sen sijaan, että olisin saanut koiran, minulla oli hamstereita ja yksi kesyrotta. Näiden kanssa puuhastelin myös paljon, etenkin Reiska-Rotta oppi paljon temppuja, joista hauskimmat varmaan oli "kirppu puree" -> alkoi rapsuttamaan, "rullaa" ja "sano nami nami" -> naksutti hampailla. Yksi kesyimmistä hamstereistani oppi lykkimään pikkuautoja ja "pelaamaan jalkapalloa". Yksi oli niin kesy, että se kulki aina perässä, vaikka normaalisti hamsterit kulkevat pitkin seiniä ja menevät koloihin piiloon. Koirien kouluttamisen aloitin jo ennen Oskua naapurin monirotuisen Roosan kanssa. Roosassa oli saksanpaimenkoiraa ja dreeveriä, aivan mielettömän hurmaava tapaus ja melkoinen luupää, ennen kuin yhteinen kieli löytyi. Sekä Roosa, että Osku molemmat opetti minulle yhden tärkeimmistä asioista koirien kanssa; tärkeintä opettamisessa on olla koiraa askeleen edellä ja saada koira itse haluamaan sitä mitä siltä halutaan ja antaa sen itse keksiä miten se saa sen mitä haluaa. Ei aina ihan helppoa, etenkään voimakastahtoisten otusten kanssa...

 

Oman katon alle sain viimein myös ensimmäisen oman koiran, Rontin. Rontti oli pitkäaikainen haave omasta koirasta ja samalla myös kuntouttaja ja terapeutti minulle kahden leikkauksen ja pidemmän parantelun jälkeen. Enpä olisi ikinä uskonut Ronttia hakiessa, että se pakkaus tuo minut tähän pisteeseen, missä nyt ollaan! Halusin alusta asti oppia trimmaamaan Rontin itse, lähtihän se karva, mutta oli se paljon työläämpi kuin Osku. Sitkeällä yrittämisellä ja muutamalla avustuksella alkoi se kuitenkin pikkuhiljaa sujua ja Ronttikin näyttämään edes vähän westieltä, eikä russelilta ;) 

 

Rontti on ollut ihan uskomaton pakkaus pienestä pitäen, esim 4,5kk iässä se voitti ensimmäiset möllitokokisansa ja monia muita leikkimielisiä kisoja jo ennen vuoden ikää, kunnes törmättiin agilityyn Rontin ollessa vajaa 2v ja se vei meidät meneessään. Rontti on ollut mitä parhain opettaja, sen kanssa ollaan lähes joka asiassa kiivetty takalisto edellä puuhun. Kaikki tekemäni virheet se on kestänyt ja antanut anteeksi ja silti siitä on tullut mitä parhain koira ikinä. Mikään ei voita sen kanssa yhdessä tekemistä, sitä fiilistä kun se lähes lukee ajatukset. Olkoonkin kerännyt pitkän listan meriittejä ja titteleitä, mutta nekin tuntuu ihan mitättömältä sen rinnalta miltä sen kanssa harrastaminen tuntuu.

 

Saavutuksista mainittaakoon silti esim, että Rontti on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa westie ikinä, joka on saanut oikeudet kisata agilityn SM-kisoissa ja MM-karsinnoissa. SM-kisaoikeudet sillä on ensikesäksi kolmatta kertaa ja MM-karsintoihin se on saanut oikeudet kasaan kaksi kertaa (ja juuri sopivasti niinä vuosina kun karsinnat oli Turussa :D ). Rontti on myös Varsinais-Suomen Agilityn Piirimestari 2. 2009 ja ollut kahdesti Mimmin kanssa pronssijoukkueessa. Jokaisena viitenä TSKKn edustus vuonna se oli TSKKn Vuoden Agilitykoira ja nyt ensimmäinen vuosi suuremman seuran, ATT:n riveissä, jo iän vuoksi kevennetyllä starttimäärällä tappijalan tulokset riitti jopa 4. sijaan ATT:n vuoden Agilitykoirakisassa. Rontti oli myös ensimmäinen westie, joka on saanut sertin kolmosluokasta, sillä on voittonollia kaksi ja viimeinen serti tulee jos on tullakseen.

Rontti SM-kisoissa Vantaalla 2010

 

Rontti on kisannut myös TOKOssa TK1 koulutustunnuksen itselleen, mutta toistaiseksi se harrastus on jäänyt agilityn jalkoihin. Yksi sydäntä lähellä oleva laji meillä on myös MEJÄ, jota ollaan käyty kolmesti kokeissakin kokeilemassa hyvin tuloksin (AVO 3, 2 ja 1 tulokset). Rontin kanssa ollaan kierrelty myös näyttelyitä jonkin verran, vaikkei tämä mikään supertähti olekkaan... Todistettu kuitenkin että myös keskivertokoira voi saada sertin näyttelyistä, yhtäkään näistä "kauneus virheistä" en kuitenkaan vaihtaisi pois, juuri ne mahdollistaa Rontin liikkumisen agilityssä.

 

Rontilla on myös "pikkusisko" Mimmi, jonka kanssa kierrettiin paljon pentunäyttelyitä ja se olikin Wuoden Westiepentu 4. 2006. Pentuiän jälkeen alkoi iho-oireet ja varsinaiset näytelmäinnot hiipui sairastelun myötä. Yksi serti silti silläkin on ja saisi varmasti suht helposti loputkin, on se sen verran sievä pakkaus ;) Mimmiä saan kuitenkin kiittää siitä, että se on sytyttänyt minut lisää trimmauksen maailmaan, on kiehtovaa nähdä miten paljon karva vaikuttaa koiran lopulliseen ulkonäköön. Mimmi laitti minut hakemaan enemmän ja enemmän tietoa näyttelyyn siistinnästä ja sillä saralla opeteltavaa riittää paljon vieläkin. Pääasiassa Mimmi hoitaa enemmänkin kainalon ja sohvan lämmittäjän virkaa selkänikaman epämuodostuman ja eripari lonkkien vuoksi. Onneksi se on onnellinen siellä missä saa rapsuja, lämpöä ja ruokaa, eikä kaipaa niin paljoa toimintaa ja aivotyötä kuin "isoveljensä", joka lähestulkoon hyppii seinille muutaman löysäilypäivän jälkeen. 

Mimmi harrastaa myös agilityä, enemmän aktivointimielessä ja lihaskunnon ylläpitämiseksi, ainoana tavoitteena pitää hauskaa ja kasvattaa neidin itsetuntoa opettamalla sitä mahdollisimman itsenäiseksi. TOKOssa Mimmi on kilpaillut yhden ainoan kokeen verran ja keskeneräisenä, mutta pitihän sitä mennä rotumestaruuskisoihin, kun sellaiset ensimmäistä kertaa järjestettiin. Mimmi sai hyvällä tuurilla ALO1 tuloksen :) TOKOa tehdäänkin lähinnä kotona aktivointina pieniä pätkiä silloin tällöin ja ehkä neiti vielä joskus nähdään kokeissakin. Agilityä Mimmi starttailee myös joskus ja jouluna esim viime vuonna (2010) taisi tulla kisattua n 10starttia, niistä kuitenkin 5kpl yliaikanollia ja Wuoden Agiwestie 3. sija 2010. Taitava neiti on, mutta 35cm korkeat hypyt kolmosluokassa on neidille ihan liikaa...

 

Agilityä minut vedettiin kouluttamaan TSKKn kouluttajariveihin melkein heti agilityn aloittamisesta lähtien viisi vuotta sitten, hurjan paljon on opittu siinä ajassa ja varmasti - ja ainakin toivottavasti paljon opittavaa on vielä edessäkin päin. Tylsäksi harrastukset kävisi, jos jossain vaiheessa tulisi vastaan vaihe, että tietäisi ja osaisi kaiken! Mitä silloin enää voisi säätää, korjailla ja työstää :D Syksyllä 2010 aloin kouluttaa ATTlla ja minulle annettiin ihan huippu ryhmät, hurjan nopeita koiria ja taitavia karttureita! Ko ryhmien kanssa koen itsekin saavani paljon irti, kun joutuu miettimään aina vaan haasteellisempia ratoja ja jekkuja matkan varrelle, niin kokeneiden koirien kuin ohjaajienkin pään menoksi. 

 

Kaikki vapaa-aika menee aika lailla omille koirille haasteita kehitellessä, että saa aktiiviset territ pidettyä tyytyväisinä. Haasteilla lähinnä tarkoitan erilaisia temppuja ja hömppäilyjä mitä nyt milloinkin voi keksiä. Molemmat rakastavat aivotöitä ja temppujen opettelua, niistä tulee ajoittain väännettyä videoita, kuten viimevuoden joulutervehdyskin:

 

 

Tavoitteenani niin trimmatessa, kuin kouluttaessakin on nähdä jokainen yksilönä ja yrittää löytää jokaiselle omat parhaat mahdolliset ratkaisut. Trimmauksien osalta koirat ovat erilaisia ja omistajien mieltymykset erilaisia, tavoitteena kuitenkin on jokaisen trimmin lopputuloksena mahdollisimman rotuisensa näköinen ja omistajan silmää miellyttävä lopputulos. Agilityssä kaikki ei sovi kaikille, vaikka teoriassa samat ohjaukset toimii kokoon ja karvoihin katsomatta, mutta kullakin koirakolla on omat rajoitteensa, joita pitää pyrkiä kompensoimaan ja kehittämään. Toivon, että saisin tartutettua omaa kipinää eteenpäin ja samoja hienoja tunteita yhteistyöstä koiran kanssa, mitä itse olen saanut kokea.

 

Tiina

Uutta:

7.12. Tämän vuoden Jouluvideo päivitetty etusivulle
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!!


Aikaa ei tahdo löytyä kotisivujen päivittelyyn,
FB:stä löydät myös Rontixin ja ajankohtaisempia kuvapäivityksiä!




Tulevia tapahtumia

No upcoming events